sunnuntai 23. helmikuuta 2014
Innostuminen ja innostaminen ei ole tämän ajan valtavirtaa. Uutiset tulvivat onnettomuuksia ja uhkakuvia. Toisaalta vaikeat paikat johtavat myös uutta toiminnallisuutta. Sosiaaliset suhteet, kuunteleva keskustelu, kehollisuuden ja tunteiden huomioiminen ovat tärkeitä. Pitää kyetä toimimaan elämän kriiseissä, koska niitä tulee joka tapauksessa vastaan elämässä. Tie eteenpäin voi löytyä.
Ihminen voi herkästi elää sitten-kun -maailmassa. Tämä hetki voi avautua ja rikastaa elämää. Tietoituustaito (mindfulness) ei ole mitään sen kummempaa kuin pysähtyä hetkeen, aistien avaamisella. Pieniä asioita pitkin päivää. Arvokasta on myös muistaa ja katsoa eteenpäin.
Ihmisen aivot tarvitsevat levon, kognitiivisten kykyjen ja sosiaalisuuden voimaksi innostusta. Myönteisyys lataa ihmistä ja vähentää stressiä. Innostusta ei voi suorittaa, ei mitata eikä siitä voi muodostaa kehityskeskusteluun saavutettavaa tavoitetta.
Miesten vinkit: Anna itsellesi ja toiselle lupa innostua! Syntymäinnostuneet voivat miettiä, miten tukevat innostavaa toimintakulttuuria.
Mitäs me läsnätyöläiset: Millaisilla keinoilla voisimme toteuttaa innostavaa kulttuuria? Millaisia kohtaamisen hetkiä arjessa voisi olla? Muistatko aina mainita huomanneesi toisen hyvin tekemät asiat? Se toinen ei ole itsestään selvyys, vaan ainutlaatuinen ihminen. Muistatko palkita itsesi pienistä onnistumisista? Innostus tarttuu, kun se on mukavaa laatua. Yli äyräiden pursuava innostus on usein kuuroutta muille, tilannetajuttomuutta, jopa itsekeskeisyyttä. Hyvä innostus poimii arjen harmaasta hyvät jutut esiin ja rakentaa niistä, huumorin hipaisua mukanaan.
